Taloudellisista syistä luen sanomalehtiä vain löytäessäni niitä taloyhtiöni lehtiroskiksesta, käytän internetiä vain kirjastolla tietokoneen ääreen päästessäni ja katselen televisiota ainoastaan ravitsemusliikkeissä, joten informaationsaantini ajankohtaisista trendeistä on sirpaleista parhaimmillaankin. Olen kuitenkin huomannut sanahirviön nimeltä maahanmuuttokriittisyys ja tutkinut asiaa lisää, lähinnä lueskelemalla Helsingin Sanomien keskusteluja niinä summittaisina hetkinä, joina istun kirjastossa lämmittelemässä tietokoneen ääressä. Olen ymmärtänyt, että maahanmuuttokriittinen henkilö on ihminen, joka "ei suinkaan ole rasisti" ja joka "toivottaa tervetulleeksi Suomeen kaikki töihin tulevat ihmiset" mutta joka "suhtautuu kriittisesti avoimeen/hallitsemattomaan maahanmuuttoon". Mitä maahanmuuttokriittisyydestä siis pitäisi ajatella?

Asiaa kannattaa lähestyä analysoimalla ensiksi itse sanaa "maahanmuuttokriittisyys". Maahanmuutto lienee kohtuullisen itsestäänselvä termi. Maahanmuuttaja on henkilö, joka muuttaa maahan, keskustelussa yleensä tietenkin tarkoitetaan henkilöä, joka muuttaa johonkin muuhun kuin omaan kotimaahansa. Joskus tosin myös ulkomaalaisia sukujuuria omaavista, mutta kansalaisuuden omistavista ja mahdollisesti myös maassa syntyneistä käytetään termiä maahanmuuttaja, kun taas muualta Pohjoismaista, läntisemmästä Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta maahan muuttaneista henkilöistä termiä ei käytetä. Tämän luulisi hieman nostavan kulmakarvoja, mutta sivutetaan asia, ainakin toistaiseksi.

Kriittisyys on hieman vaikeampi, etenkin kun ottaa huomioon, millaisen merkityksen se useimmiten saa. Useimmiten, kun sanotaan vaikka Viljamin suhtautuvan kriittisesti ruokaansa, tarkoitetaan, että hän suhtautuu siihen negatiivisesti, toisin sanoen, Viljami ei pahemmin nauti ruuastaan. Tämä ei tosin ole kriittisyyden täsmällinen merkitys, vaan kriittisyys tarkoittaa ennemminkin kyseenalaistavaa ja analyyttista lähestymistapaa. Kriittinen henkilö ei ota jotain annettuna.

Niin sanotut maahanmuuttokriitikot nimensä mukaisesti suhtautuvat, omien sanojensa mukaan, kriittisesti maahanmuuttoon. Lähestymistapa heillä on kuitenkin lähtökohtaisesti negatiivinen, ainakin sen perusteella, mitä maahanmuuttokriitikoiksi itseään tituleeraavat henkilöt kirjoittelevat. Lähtökohtaisesti negatiivinen (kuten myös positiivinen) asenne jotain tiettyä asiaa kohtaan nakertaa kriittisyyttä sitä kohtaan ja vie maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvia lähemmäksi maahanmuuttoon lähtökohtaisesti negatiivisesti suhtautuvia kommentaattoreita.

Kyseenalainen on myös koko kriittisyyden korostaminen juuri maahanmuuton yhteydessä. Poliittisesti suuntautuvien henkilöiden luulisi tai toivoisi olevan kriittisesti asennoituneita kaikkia yhteiskunnallisia aiheita kohtaan. Kukaan ei silti, tietääkseni, ole tituleerannut itseään "sosiaaliturvakriitikoksi", "asevelvollisuuskriitikoksi" tai "valtionvelkakriitikoksi". Onko maahanmuutto ja maahanmuuttajat todellakin kaikista suurin ja tulenpalavin aihe suomalaisessa poliittisessa debatissa?

Ei tietenkään. Vielä 80- ja 90-luvuilla Suomessa oli rehellisesti rasisteja, siis itseään sellaisiksi kutsuvia tai ainakin henkilöitä, jotka rehellisesti kertoivat, etteivät halua naapuriinsa, kyläänsä tai kaupunkiinsa (tai minnekään muuallekaan) vääränvärisiä, -uskoisia, -kielisiä tai -maalaisia ihmisiä eikä myöskään mitään vitun homoja. Iltalehdet räjäyttivät kirkuvat lööpit, kun joku Suomen minimaalisen pienestä somaliyhteisöstä 90-luvun puolivälissä erehtyi puukottamaan bussikuskia. Jos saman tempun olisi tehnyt valkoinen perusjantteri Järvenpäästä, ei asiasta luultavasti olisi kertonut edes AKT-Lehti, joka on kyllä muuten varsin mainio julkaisu. Joensuussa hakattiin jopa paikallisen koripallojoukkueen amerikkalaisvahvistuksia ja Suomi haluttiin yleisesti pitää suomalaisena (mitä ikinä se sitten pohjimmiltaan tarkoittaakaan).

Jossain vaiheessa lakiin tuli viharikokset ja kielenkäyttö niin lehdissä kuin muuallakin muuttui hillitymmäksi. Osittain tämän myötä ihmisten asenteet ovat saattaneet jonkin verran oikeasti muuttua, mutta ei parikymmentä vuotta ihmeitä kuitenkaan tee. Nykyään vain sen sijaan, että Jussi julistaisi Suomen kuuluvan suomalaisille, hän ilmoittaa suhtautuvansa kriittisesti maahanmuuttoon yleisesti ja erityisesti islamilaisuuden uhkaan. Maahanmuuttokriittisyys, pohjimmiltaan, on vain semanttista kikkailua, ei muuta. Se on sanoilla pelailua tilanteessa, jossa Timolla ei riitä rohkeus sanoa "itseasiassa, olen rasisti, aivan oikein", sillä Timo (ja muut hänenlaisensa "kriitikot") pelkää sosiaalista tuomiota. Positiivinen asia toki on, että nykyisin sosiaalinen tuomio olisi todennäköisempi kuin vaikkapa 15 vuotta sitten.

Ihmiset toki voivat leikkiä määritelmillä niin paljon kuin sielu sietää, mutta todellisuutta se ei muuta miksikään. Kyllä rasismi on rasismia vaikka sitä kutsuisi maahanmuuttokriittisyydeksi, isänmaallisuudeksi tai mustikkapiirakaksi.

- Raimo Ala-Ylänen